tiistai 29. syyskuuta 2015

Parasta syksyssä

... ovat värit!

Vaikka tykkäänkin kaikista vuodenajoista, niin silti syksy on pienellä johtoasemalla lempparivuodenaikani. Värit kuuluvat oleellisesti syksyyni, sillä rakastan syyssävyjä - ja onpa hienoa, että kerrankin on vuodenaika, jolloin olen pukeutunut oikean väriteeman mukaisesti!


Värien lisäksi syksyni on innostumista, uutta puhtia ja paljon ideoita. Tykkään rytmistä ja järjestyksestä, joten vapaamuotoisen kesälomakauden jälkeen on ihanaa, kun arki palaa tiettyyn rytmiin. Vaikka tänä vuonna syksy ei tarkoittanutkaan opiskelujen tai töiden alkua, on syksy silti uuden aikaa - uusia tuulia ja uusia ideoita. Ehkä se on tuo kirpeä ilma, joka saa aivot surraamaan ja innostumaan erilaisista asioista!


Syksy on myös ulkoiluaikaa, sillä helteiden ja ötököiden jälkeen on ihana olla ulkona rauhassa! Samalla nautin väreistä ja siitä, kuinka paljon ihmeteltävää luonto tarjoaa pikkuihmisille: marjoja, kuivuneita lehtiä, käpyjä, sateen jälkeisiä lammikoita ja pikkupuroja, kuuraa aamulla varjossa...


Tällä kertaa osallistun samalla postauksella sekä MakroTex-valokuvahaasteeseen että Kivemman blogin Listamaniaan. Käyhän sinäkin tutustumassa molempiin haasteisiin ja lähde itsekin mukaan, jos et vielä ole osallistunut! :)

Toivotaan paljon aurinkoisia, kauniita syyspäiviä ja ihastellaan kultaista maata! :)

Pieni Lintu - MakroTex challenge

Ja hei pssst, täältä löytyy söpö arvonta!

Ja vielä psssst, MakroTexin teema tosiaan on tällä viikolla "kadulla". Voiko aihetta muka miettiä ilman, että päässä alkaa soida tämä kappale??

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

ARVONTA: Supersöpö pupupipo!

Kuten eilen kerroinkin, pääsin tässä taannoin tekemään yhteistyötä Taikalinnan kanssa. Yhteistyön merkeissä sain arvottavakseni supersuloisen pupupipon, joka varmasti ilahduttaa perheen pienimpiä tai jos sopivaa pikkupäätä ei löydy kotoa, voi sen sujauttaa vaikkapa joulupukin konttiin. :)


Tällä kertaa siis arvotaan jollekin onnekkaalle PikkuPupu-hattu koossa 39-54 cm. Pienin koko sopii 0-2 -kuisille pupunpoikasille, kun taas 54-senttinen sopii 5-vuotiaille ja sitä vanhemmille touhuajille. Kyselen sopivaa kokoa tarkemmin sitten voittajalta!

Arvontaan voit osallistua sunnuntaihin 11.10. klo 23.00 asti. Saat yhden arvan kommentoimalla alle ja toisen arvan saat, jos olet Tipulan lukija - blogiahan voit siis seurata bloggerin, blogipolun, facebookin tai bloglovin'in kautta. :)

Mainitse kommentissasi, kuinka monella arvalla olet mukana ja laita mukaan sähköpostiosoitteesi, jos en löydä sitä profiilistasi tai blogistasi!

Mikäli innostuit tilaamaan jotain Taikalinnan verkkokaupasta, niin koodilla TIPULASSA saat 10 % alennuksen kaikista tuotteista 31.11.2015 asti. Lisäksi satuin huomaamaan, että 31.10. saakka saa jokaiseen yli 20 euron tilaukseen kaupan päälle yllätyshatun!

Onnea siis arvontaan ja kaunista syyssunnuntaita sinulle! :)

Jos nämä hieman jo koleat päivät ovat muuten saaneet sinutkin odottamaan joulua, niin tervetuloa mukaan Tipulan jouluun!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kun pikkupupu sai korvat ja peikkotyttö hännän

Pääsin jokin aika sitten tekemään yhteistyötä Taikalinnan kanssa ja sain testattavakseni muutamia tuotteita. En tiennyt yhtään mitä odottaa noutaessani pakettia postista ja hämmästys olikin valtava, sillä tuotteiden joukosta löytyi muutama aivan kertakaikkisen mainiosti tytöillemme sopiva vaate: Pikkupupusemme meni onnesta sykkyrälle saadessaan PUPUPIPON ja pienempi puolestaan on kaikkine töhötyksineen ja tutkimisinnokkuuksineen aivan ilmetty pikkupeikko!



Olen pyrkinyt viime aikoina suosimaan kotimaisuutta etenkin lastenvaatteiden kohdalla. Ilahduinkin yhteistyömahdollisuudesta erityisesti, koska Taikalinnan tuotteista osa on suunnittelun lisäksi myös valmistettu Suomessa, vaikka osa teetetäänkin ulkomailla. Ylläolevista kuvista PikkuPupu-hattu* on valmistettu Kiinassa, mutta Nipsu Peikko -pipo* ja Peikkoneidin Peppiina-mekko* ovat suomalaista käsityötä. Lisää ideologiasta ja ajatuksista vaatteiden ja asusteiden takana voit käydä lukemassa täältä.

Nämä vaatelempparimme ovat ihanan ulkonäön lisäksi myös laadukkaita muuten. Pupupipoa emme vielä ole päässeet käyttämään, sillä se on niin lämpimän oloinen, että näissä lämpötiloissa pää varmasti hikistyisi hetkessä ulkonakin. Tervetuloa siis talvi, me olemme valmiita! Molemmat!



Vaaleanpunainen talvipipo on Muru-hattu* ja kuten pupupipokin, myös se vaikuttaa hyvin lämpimältä! Pipo tulee kasvojen ympärille tiiviisti ja korvat jäävät todella hyvin suojaan kylmältä ilmalta. Ilmeisesti korvat eivät tee päähinettä painavaksi eikä se muutenkaan tunnu ikävältä, sillä pipoista ei oikein olisi tahdottu luopua kokeilukertojen jälkeen, vaikka tukkakin oli jo hikinen.

Peikkopipo sen sijaan on juuri tällaisen hieman jo kolean syyssään pipo ja olen hyvin ilahtunut siitä, kuinka hyvin sekin istuu päähän. Pipo peittää helposti korvat ja pysyy paikoillaan valahtamatta silmille tai valumatta pois päästä. Se myös kerää valtavasti huomiota puoleensa ja saa ohikulkijoilla suupielet ylöspäin!



Juuri tällaisina hetkinä hieman harmittaa, että pidän blogissa kasvotonta linjaa. Nämä söpöliinit ovat nimittäin ihan supersöpöjä, kun he saavat hieman isommat ja pehmeämmät korvat päähänsä!

Vaatteiden lisäksi Taikalinnasta löytyy myös esimerkiksi kenkiä, aikuisillekin vaatteita sekä satutaide-tuotteita. Minä ihastuin Taikalinnassa kotimaisuuden lisäksi väreihin ja siihen, että vaatteet ovat lastenvaatteita - eivät teinien vaatteita alle metrin koossa. Esimerkiksi peikkotytön mekko on mainio esimerkki siitä, kuinka vaatteesta saa pienillä yksityiskohdilla (taskut edessä ja irrotettava häntä takana) hauskan, mielenkiintoisen ja leikkisän.

Jos kiinnostuit vaatteista, niin kannattaa olla tarkkana huomenna! Sain nimittäin myös arvottavaksi jotain supersöpöä, joten huomenna pyörähtää käyntiin ihana arvonta! Mikäli muuten innostuit tilaamaan jotain Taikalinnan verkkokaupasta, niin koodilla TIPULASSA saat 10 % alennuksen kaikista tuotteista 31.11.2015 asti. Lisäksi huomasin, että yli 20 euron tilauksiin saa ilmaiseksi yllätyshatun 31.10. saakka! :)

Postaus on toteutettu yhteistyössä Taikalinnan kanssa ja tähdellä merkityt tuotteet on saatu bloginäkyvyyttä vastaan. Lisäksi sain Kärpässieni-bodyn, Fiona keiju -tunikan, Pegasos-tunikan, satukirjapaketin sekä satutarroja, joista voit lukea lisää klikkaamalla nimeä.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Asetelma: Heiniä ja syyslehtiä

Innostuin kesällä somistamaan keittiönpöytää kukilla ja tarjottimilla. Näin syksyn tullen mukaan ovat tulleet myös kynttilät ja kukat ovat osittain vaihtuneet muihin luonnonmateriaaleihin. Totesin, että kaunis yksityiskohta keskellä pöytää saa ehkä huomion pois keittiön muusta kaaoksesta ja motivoi myös pitämään pöydän erossa eksyneistä tavarakasoista. :D

Olen jonkin aikaa miettinyt, mihin asiayhteyksiin näitä pieniä asetelmiani täällä tunkisin, mutten ole keksinyt muita näppäriä soluttamispaikkoja kuin tämän yhden postauksen. Päätin siis, että laitetaan asetelmat ihan vain puhtaasti omina postauksinaan ja kuvapläjäyksinään!

Tässäpä siis tämän viikon asetelma: syyslehtiä ja heiniä. Keltaiset kynttilät on ostettu joskus kesäksi, mutta ne mätsäävät mainiosti myös koivunlehtien kanssa!






Olen ottanut kaiken ilon irti pimenevistä illoista ja tyttöjen aikaisesta nukkumaanmenoajasta, minkä johdosta kynttilävarastoni hupenee vauhdilla. Olen haalinut edullisia, värikkäitä ja hajusteettomia kynttilöitä Prismasta, joten pitää suunnata sinne taas - toivottavasti löytyisi kivoja värejä!


Tunnelmallista iltaa sinullekin! :)

torstai 24. syyskuuta 2015

Jouluhömpötysteni oma blogi!

Arvaatteko, mikä päivä tänään on? Kahdeskymmenesneljäs! Eli tasan kolme kuukautta jouluaattoon!

Ihan vielä en ala täydellä höngällä valmistella joulua, mutta kieltämättä ajatukset yhä useammin ajautuvat joulukuun tiennoille. Mielessä on monta kivaa ideaa joululahjoiksi, pari koristesuunnitelmaa ja paljon visioita ruoista ja leipomuksista. Jotta Tipula-parkani ei saisi jouluähkyä, päätin tänä vuonna keskittää jouluhömpötykseni aivan omaan blogiinsa. Tervetuloa siis tutustumaan Tipulan jouluun! :)


Siirsin sinne jo muutaman lempparijuttuni kahdelta aikaisemmalta Tipula-joulultani, mutta tästä eteenpäin kaikki tekstit ovat tottakai uusia. Meille tuleva joulu on kotijoulu ja tavoitteena on välttää ylenmääristä kuluttamista, löytää kivoja kotimaisia joululahjoja sekä valmistaa joulua ajatuksella "tehdään se, mitä ehditään, ja jätetään loput seuraaville jouluille". Ruoka tottakai on keskeinen juttu joulussamme, joten se varmasti näkyy blogissakin!

Vähän olin kahden vaiheilla, onko joulublogin pyöräyttäminen käyntiin keskellä kauneinta syksyä vähän hölmöä, mutta ei se taida olla. Ainakin niin monessa ihanassa joulublogissa on taas elämää, että kyllä minäkin alan fiilistellä jo nyt! :D

Kaunista syystorstaita sinulle ja tervetuloa odottamaan joulua! :)

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

#husbandtag

"Kuule, ois yks juttu. Tää on sellanen blogijuttu. Kun ekaksi oli boifrendtäg ja nyt on tullut hasbändtäg. Tää on sellanen haaste, missä pitää niinku vastata kysymyksiin. Tai sun pitäis vastata kysymyksiin. Musta. Että tehtäiskö tää? Nyt heti tai kohta? :)"

Ja niin #husbandtag lähti toteutukseen! Mies sai naputella itse koneella vastauksensa ja minä jäin jänskittämään vastauksia. Näitä on ollut kiva lukea muista blogeista ja todella kiva oli myös kuulla oman siipan vastaukset!

. . . . .

1. Jos vaimosi katsoo televisiota, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Jokin niistä muutamista sarjoista, joita digiboksiin on tallennettu.

- Nykyisin tulee aika vähän katseltua telkkaria ihan muuten vain - silloin kun on hetki aikaa katsoa jotain, katsottavan on oltava hyvää! Rikoksiin liittyvät tutkija- ja lakisarjat ovat usein hyviä ja lisäksi on kiva katsoa jotain tavallista ja arkista kuten Uutta päivää.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Ainakin kotioloissa salaattiin tulee ensin vihreistä asioista koostuva pohja, jonka päälle kasataan kaikkia mahdollisia kaapeista löytyviä salaatin höysteeksi sopivia juttuja ja lopuksi (jos vielä jäi tilaa) päälle lorautetaan kastikkeeksi vähän oliiviöljyä.

- Haha. :D Juurikin näin! :)

 
3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Muistan kuulleeni, että kananmunattomat (ja ehkä myös gluteenittomat, maidottomat ja melkein kaikkea muutakin sisältämättömät) pinaattiletut, joita on joskus kouluruokailussa tarjottu.

- Tuo makuelämys on kyllä aika unohtumaton. Kyseessä olivat juurikin pinaattiletut, joissa yhdistettiin kaikkien allergisten oppilaiden rajoitukset samaan. Lopputulos oli sellainen vihreä kumimainen laatta. Inhokkiruokia muuten ei ole hirveästi, mutta maksalaatikko, maksapihvit ja veriletut vähän nyppivät.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Riippuu paikasta. Kunnollisesta ravintolasta todennäköisesti hyvän pihvin. Keskinkertaisessa paikassa lautaselle voi ilmestyä esimerkiksi jokin kanajuttu tai hampurilainen. Juomana vesi tai cola.

- Tai joskus salaatti! Paitsi silloin yleensä ei olla illallisella...

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

40-41

6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?

Muistoja. (Varastosta löytyy monta muistolaatikkoa.. =) )

- Hamsteri täällä hei! Jos olisi tilaa ja rahaa, voisin oikeasti keräillä varmaan ihan mitä vain.

 
7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Hyviä salaattiannoksia.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

 Monenlaista. Kuitenkin enemmän kevyttä kuin raskasta.

- Ja usein sitä, mitä radiosta sattuu tulemaan. :)

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Varmaankin jossain määrin kaikista elokuvista, jotka ovat laadukkaasti käsikirjoitettuja ja toteutettuja ja joiden genre ei ole mikään seuraavista: kauhu, sci-fi, toiminta.

- Tämä oli hyvä kiteytys! Ei-katsottavien genreen voisi ehkä vielä lisätä sellaiset mukahauskat överiksivedetyt komediat.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Vaikeasti määritettävän väriset (jotain sinisen, vihreän ja ruskean välimaastosta).


11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

Parasta kysyä häneltä itseltään.

- Taisin noudattaa sitä elämänohjetta, jonka mukaan fiksuinta on mennä naimisiin parhaan ystävänsä kanssa. :)

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Pitkät työpäivät.

13. Missä hän on syntynyt?

Teknisesti ottaen Joensuussa, vaikka oikeasti on kotoisin Turusta.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Syömäkelvoton.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?


Blogin, käsitöiden tai jonkin muun pienen näperrettävän.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Tehdä asioita järjestelmällisesti ja loogisesti.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?


Ei tule yhtään outoa mieleen. Tai ainakin syön samoja ruokia pitämättä niitä erityisen outoina.

- Komppaan! En taida oikein tykätä oudoista ruoista. Paitsi että onko kukaan kokeillut Sour Cream & Onion -sipsejä vaalean leivän päälle juustosiivun kera? On meinaan aika hyvä yhdistelmä! Ihme kyllä se ei kuitenkaan kuulu joka-aamuiseen aamupalavalikoimaamme. :D

 
18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Kodin ulkopuolella avaimia, puhelinta ja silmälaseja.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Kyseessä on varsin pitkäpinnainen tapaus. Siitä huolimatta lyhyet yöunet yhdistettynä päiviä kestävään kitinään ja oman ajan täydelliseen puuttumiseen tuntuvat venyttävän hermot ärsyyntymisen puolelle.

- Kyllä. :D

20. Entä piristymään?

Ärsyyntymistä aiheuttavien asioiden korjaaminen.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

En tiedä.

- En minäkään! Tämä on ollut aina kaikissa kaverikirjoissa vaikea kysymys, koska en kyllä erityisemmin ihaile ketään. Jos olisi ihan pakko sanoa nopeasti joku, niin Aira Samulinilla on aika mainio asenne!

22. Millainen hän on vaimona?

Paras mahdollinen. =)

- *livertää onnesta*

23. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Jokin minimalismijuttu. Tavaroita on viimeaikoina siirtynyt kaapeista ja laatikoista odottamaan kuljetusta loppusijoituspaikkaan.

- Ja ne edelleen odottaa ja odottaa ja...

24. Millainen on hänen kotilookinsa?  

Siisti ja värikäs.

. . . . .

Monet ovatkin jo tähän haasteeseen vastanneet, mutta jos joku ei vielä ole ehtinyt, niin napatkaahan se tästä mukaanne! On nimittäin aina hauska lukea vastauksia kysymyksiin!

Mukavaa keskiviikkoa! :)

Kuvituksena on kuvia syyskuulta 2008 eräältä kävelyretkeltämme Aulangolla. Minne nämä vuodet ovat oikein hujahtaneet??

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Violettia keittiöön ja pikkutavarat piiloon!

Taas se iski. Väripakkomielle.

Kirjoittelin viime syksynä, kuinka minulle tuli suuri tarve saada turkoosia keittiöön. Tällä kertaa mielessä pyöri yhä vahvemmin ajatus violetista keittiöstä, eikä lopulta auttanut muu kuin etsiä sopivat verhot kaapista. Yksinään ne olivat liian ohuet ikkunan vasemmalla puolella, jossa peitettävää seinää on hieman enemmän kuin oikealla. Kaveriksi sinne tuli ruskea verho ja kas, keittiö on syksyinen!




Kaikki kaitaliinani ovat vihreitä, joten nyt totuttelen liinattomaan pöytään. Silmä selvästi tottuu todella nopeasti tiettyihin asioihin ja pöytä näytti ensimmäiset päivät ihan alastomalta liinattomana. Kynttilät jäivät pöydälle ja tarjotin sai alleen paperinarutabletin.



Peilitarjotin on viimeisin kirppislöytö. Olin hieman epävarma sen suhteen, tykkäänkö siitä vai en. Nyt pari viikkoa sitä katselleenani olen täysin rakastunut! Paint my house black -blogissa on muuten myös tehty viime aikoina kirppislöytöjä melko samassa hengessä. :)

Samalla keittiötä järjestellessäni päätin, että yritän taas päästä eroon piuhakasasta, joka aina kerääntyy työtasolle. Olen yrittänyt kotiuttaa sitä jo toiselle pöydälle, laatikkoon ja kaappiin, mutta aina laturit, kännykät ja itkuhälytin haluavat kerääntyä juuri tälle pöydälle. Päätin, että jos en saa niitä kokonaan pois silmistä, niin ainakin on parempi, jos ne eivät ole ihan kokonaan esillä ja pitkin tasoa. Ne saivat siis kodikseen puukulhon, kirppislöytö sekin.



Keittiömme ei vielä koskaan olekaan ollut violetti, mutta tykkään tästä kovin. Kuten turkoosinkin kohdalla, nytkin oli pakko selvittää, mitä violetista väristä sanotaan!

Violetti on henkisyyden, uhrautuvaisuuden ja toisten auttamisen väri. Se kannustaa luovuuteen ja pysähtymiseen sekä haluun tuoda maailmaan rauhaa. Lisäksi sillä uskotaan olevan parantava vaikutus ja lasten mielikuvitus kehittyy, jos huoneessa on jotain violettia.

Oho! Tämäpä vasta oli ajankohtainen väri! Perjantaina pohdiskelin murehtimista ja sivusin huolta maailman ja Suomen tilasta. Uskon siis yhä enemmän siihen, että näissä väripsykologiajutuissa on todellakin jotain perää!


Nuo ylimäärätavaroiden kasaantumispaikat ovat muuten haastavia. Toinen kasa meillä muodostuu aina keittiönpöydän päätyyn, jossa kukaan ei syö. Useimmiten pöydällä on ainakin läppärini, yksi mainoslehtinen ja joko kamera / palapeli / pupu / Tipi / nokkamukeja. Tällaiset siistit pöytäkuvat ovat siis harvinaista herkkua. ;)

Minne teillä muodostuu tavarakasoja?
Entä mikä on syysvärisi keittiössä tai muualla kodissa? :)

Ja hei, jos jollekin muulle tulee myös väripakkomielteitä, niin kerro ihmeessä, mikä väri sinuun on kolahtanut viimeisimmäksi!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Iloja murehtimisen keskellä

Olen alkanut murehtia. Vaikka olen aina luottanut hyvään tulevaisuuteen ja siihen, että asiat menevät lopulta hyvin, on murehtijapuoleni nyt päässyt valloilleen. Muutamassa viikossa Suomessa on tapahtunut valtavan paljon suuria asioita enkä voi olla miettimättä, miten mitkäkin tehdyt tai tekemättömät päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen. Omasta puolestani en ole niinkään huolissani, mutta mietin usein, millaista tulevaisuutta nyt luodaan Tipusen ja Untuvikon ikäluokalle. Onhan Suomi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä ennen kaikkea turvallinen paikka? Onhan täällä silloin töitä, ettei heidän tarvitse koulujen jälkeen jäädä tyhjän päälle?

Murehdin asioita, joihin en voi yksin juurikaan vaikuttaa. Toivon hartaasti, että Suomen päätöksiä tekevät tahot eivät ole niin tampioita, että ajattelevat tulevaisuutta vain seuraaviin vaaleihin asti. Haluan uskoa siihen, että päätöksiä tehdään yhteistä hyvää ajatellen - ei niin, että katsotaan vain omaa ja kaverin napaa.


Jälleen eilen illalla murehdin ja pohdin asioita. Nukkumaan mennessänikin murehdin ja vielä reippaasti puolen yön jälkeen mietin tyttöjen tulevaisuutta. Selailin kännykällä netistä juttuja, jolloin huomasin viestin kommentista blogiini. Löysin tieni Mansikkatilan maille ja arvatkaa mitä - murehtiminen väheni!

Taina kirjoitti niin viisaita ajatuksia, etten itse osaisi sanoa asiaa millään päin paremmin. Siispä lainaan tähän Tainan postauksesta pätkän, jota luin uudestaan ja uudestaan yöllä yhden aikoihin.

"Synkkyys on tarttuvaa. En usko, että murehtimisella ja märehtimisella asioita ratkaistaan. Tarvitaan uskoa hyvään ja parempaan. Elämänilo on kantava voima, joka luo uskoa tulevaisuuteen ja valoa tähän hetkeen, joka meillä on juuri nyt. Myös ilo on tarttuvaa!"
Ilo on todellakin tarttuvaa ja pohjimmiltani minäkin uskon edelleen hyvään ja parempaan tulevaisuuteen. Yritän kääntää murehtimistaajuuteni pienemmälle ja keskittyä enemmän siihen, mikä on hyvin juuri nyt.


Taina haastoi postauksellaan mukaan jakamaan omia arki-ilojaan ja tokikin jo pelkästään oman mielenterveyteni takia lähden mukaan. :D

Tänään minua ilahdutti se, että sain pötköttää aamulla hetken Untuvikon kanssa sohvalla. Pieni tiikeriyöpukuinen vieressä on aika hellyyttävä etenkin, jos se aina välillä pomppaa ylös pussaamaan kasvoja! Tosin niin ihania kuin nämä aikaiset aamuhetket ovatkin, mielelläni kyllä nukkuisin öisin sen 1-2 tuntia pidempään.

Aamulla satoi välillä kaatamalla sekä salamoi ja ukkosti. Olen iloinen siitä, että viedessäni ja hakiessani tytöt kerhosta vain satoi enemmän tai vähemmän ja pahin myrsky oli kohdalla silloin, kun olin kotona. Ilahduin siitä, etteivät Miehen sadevaatteet olleet minulle täydellisen yli-isot ja että jaksoin kävellä kotiin, vaikka hetken jo luulin nuupahtavani matkalle - näköjään kello kuuden aamupalaleivät eivät anna enää virtaa yhdeksän jälkeen. Iloitsin siitä, että sain olla kotona tunnin omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Iloitsin Untuvikon pitkistä päiväunista ja ilahduin huomatessani, kuinka Tipunen tykkäsi olla kahdestaan hiekkalaatikolla ja keinussa koko 1,5 tuntia. Ilokseni huomasin myös, ettei minulla ollut kiire ja vaikka välillä mietinkin omia juttujani, olin suurimman osan ajasta läsnä. Näköjään lyhytkin oma rauha aamulla tekee ihmeitä!

Olen tänään iloinnut erityisen paljon tytöistä kaiken kaikkiaan ja yrittänyt painaa mieleeni, miltä nämä pienet pallerot tuntuvat sylissä, kuinka iloinen Untuvikko on saadessaan pipon päähänsä ja kuinka paljon Tipunen riemastuu hoksatessaan sanoneensa uuden sanan oikein. Olen ilahtunut siitä, että olen hermostunut ja ärähtänyt huomattavasti harvemmin kuin yleensä. Pinna taisi kärventyä isommin vain silloin, kun kävellessämme rankkasateessa kerholle molemmat yrittivät riipiä ja potkia sadesuojaa pois paikoiltaan...

Tänään olin iloinen myös siitä, että on perjantai ja edessä kotiviikonloppu. Iloitsin siitä, ettei minun tarvitse murehtia asioita yksin ja että tiedän Miehenkin tekevän kaikkensa tyttöjemme eteen. Juuri nyt tällä sekunnilla olen iloinen siitä, että tytöt nukkuvat ja täällä on hiljaista. On myös aika kiva datailla ruokapöydän äärellä Miehen kanssa tuikkujen valossa! :D


Että ehkä minä sitten yritän olla murehtimatta isoja asioita ja luotan edelleen siihen, että asiat menevät hyvin. On vain kovin vaikea olla miettimättä tulevaisuutta, sillä noille kahdelle pirpanalle tahtoisi tottakai vain parasta!

Tainan tavoin uskon, että ilo on tarttuvaa. Siksipä kannustan kaikki tarttumaan tähän haasteeseen kertomalla, mikä ilahdutti sinua juuri tänään. Sen ei tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä, vaan juuri niitä arjen pieniä iloja!

Mitenkäs on, lähtisittekö te esimerkiksi mukaan haasteeseen? :)


Ja vielä yksi suuren suuri kiitos tähän loppuun Tainalle yöunieni pelastamisesta! KIITOS!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Osa Onnea

Hei, kuka on huomannut uuden logon tuolla oikeassa reunassa? Ja kuka tietää, mikä se on? :)

Onni Blogit

Syyskuun alussa on pyörähtänyt käyntiin uusi blogiyhteisö Onni Blogit, joka kokoaa yhteen blogeja monesta eri aihekategoriasta.

Onni-Blogit on uusi blogiyhteisö, joka rakentuu arkisista ja aidoista blogeista. Lukijat pääsevät tarkastelemaan bloggaajien arkisia solmuja ja mukavia juttuja. Meillä fiilistellään elämää ylä- ja alamäkineen.

Viehätyin Onni Blogeissa niiden kotoisuuteen. Monet blogiyhteisöt ainakin näin ulospäin vaikuttavat trendikkäiltä ja muodikkailta, eikä tällainen pieni Tipula oikein sovi niiden joukkoon. Siksipä oli mukava löytää Onni Blogeista yhteisö myös tälle blogille! Ja eipä ainakaan sen nimi voisi olla enempää minulle sopiva!

Tipula löytyy lifestyle-osiosta, jossa on tällä hetkellä myös kahdeksan muuta blogia. Kaikki yhdeksän eri kategoriaa löytyvät Onni Blogien etusivulta, joten kannattaa käydä kurkkaamassa, millaisia muita blogeja on mukana!

Onni Blogeja voit seurata Onni Blogien sivujen kautta, jonne myös uudet postaukset päivittyvät. Lisäksi kannattaa käydä tykkäämässä Onni Blogeista facebookissa ja osallistua samalla näppärästi arvontaan. Kaikkien tykänneiden kesken nimittäin arvotaan 30.9. kauniit Taika Korujen korvikset! :)


Meillä kotona alkaa jo näkyä syksy ja kynttilöitä on tullut polteltua päivittäin. Myös kuvia olen räpsinyt paljon, mutta vielä tarvitsisin vähän lisää aikaa, niin saisin kaikki jutut blogiin asti. Hyvin huomaa, että Tipusen jätettyä kuukausi sitten päiväunet pois, on postaustahti huomattavasti hiljentynyt. :D

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)

tiistai 15. syyskuuta 2015

Vuodet varjoissa

Ensin oli yksi varjo ja varjolla pieni ystävä, Herra Varjohiiri. Sitten varjo sai ihan oikean ystävän, jonka kanssa seikkailla siellä ja täällä. Vuosien seikkailun jälkeen varjot saivat Pikkuvarjon, jonka kylkiäisenä tuli aina mukana kulkeva Varjopupu. Ja pian Pikkuvarjon jälkeen mukaan liittyi vielä Minivarjo! Nyt varjot seikkailevat kaksistaan, kolmistaan, nelistään, lyhyinä ja pitkinä, haaleina ja vahvoina - yhdessä.







Lisää erilaisia varjokuvia voit käydä kurkkaamassa MakroTex-valokuvahaasteesta! Minä käytin tällä kertaa kuvia tietokoneen kätköistä, mutta veikkaanpa, että muista blogeista löytyy paljon kauniita syyskuvia. :)

Vuosien tavoin muuten myös päivät ovat vierineet hurjaa vauhtia, mutta nyt viimein voi linkata Kuukauden positiivisia syyskuulta! Tervetuloa mukaan osallistumaan!

Pieni Lintu - MakroTex challenge

perjantai 11. syyskuuta 2015

Hetki kesäisessä Porvoossa

Kirjoittelin jo aikaisemmin siitä, kuinka vietin tässä taannoin vuorokauden Porvoossa. Vuorokausi oli aivan liian lyhyt aika kaupunkiin tutustumiselle, mutta tässä pieni helteisen päivän pintaraapaisu!

Ensimmäinen kohtaamani mielenkiintoinen putiikki oli Doris & Duke, joka on vekkuli yhdistelmä kierrätettyjä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja sekä uusia, menneiden vuosikymmenten hengessä tehtyjä tavaroita ja asusteita. Pieni liike oli aivan täynnä tavaraa ja joka puolella oli värejä sekä 50-luvun rock'n'roll-henkeä!




Vanhassa kaupungissa piipahdin monessa putiikissa, mutta parhaiten mieleeni jäivät lelukauppa Riimikko ja suomalaista käsityötä tarjoavat Design Ihania ja Nelly's, jonka laajasta valikoimasta löytyi myös ihania Ullakkopuodin tuotteita. Vihdoinkin meillä on pieni söpö hattu, jolla voi nostaa kuuman paistinpannun kannen ylös ja jonka voi jättää huoletta esille!

Putiikkeihin tutustuminen jäi osaltani aavistuksen kesken, sillä monet menivät lauantaina kiinni klo 15-16. Ihmisiä vanhassa Porvoossa tuntui kuitenkin olevan paljon myös loppuiltapäivästä ja ainakin useimmat kahvilat ja ruokapaikat näyttivät olevan hyvin täynnä.




Sunnuntaiaamuna sen sijaan kaupungin keskusta oli lähes autio. Linja-autoa odottaessani sain kuvailla ihan rauhassa eikä tarvinnut todellakaan odottaa, koska olisi hyvä hetki kuvata rakennuksia ilman edessä parveilevia ihmisiä. Kuitenkin kellon lähestyessä kymmentä paikalle kaarsi kolme linja-autoa ja kaduille levisi iso joukko innostuneita turisteja kameroineen. En tiedä, olivatko he todella Japanista, mutta jos olivat, niin stereotyyppinen kuvaus valokuvia räpsivistä japanilaisturisteista piti ainakin heidän kohdallaan hyvin paikkansa!



Yövyin retkelläni Haikon kartanossa, johon tutustumista odotin suurella mielenkiinnolla. Olin kuullut siitä sekä kehuja että negatiivistakin palautetta, joten ennakko-odotukset olivat hieman epävarmat. Vaikka kartanoalue osoittautui kauniiksi ja itse kartano valtavan upeaksi paikaksi, oli kokemus tällä kertaa valitettavasti hieman vaisu.


Yövyin kylpylähotellin puolella, jossa huoneet olivat perussiistejä, mutta yleisilme hieman... 60-lukulainen? Nyt yleisilme ei haitannut lainkaan viihtymistä, mutta jos olisin ollut menossa sinne esimerkiksi häämatkalle ja minulla olisi ollut kovinkin romanttiset odotukset, niin olisin todennäköisesti pettynyt (tai ainakin pitäisin huolen, että majoitun kartanohotellin puolella). Yleisilmeen sijasta petyin kuitenkin kartanoravintolan ruokaan, kylpylän kokoon ja huoneiden äänieristykseen - ilmastointilaitteet nyt suhisevat hotellissa kuin hotellissa, mutta koska yksi reissuni suurimmista odotuksista oli pitkien yöunien nukkuminen, minua hieman sieppasi herätä pitkin yötä muista huoneista tai käytävästä kuuluviin ääniin.



Kartanon puisto oli kuitenkin todella kaunis ja aamiainen hyvin herkullinen! Kun joskus seuraavan kerran olen Porvoossa kenties koko perheen voimin, valitsen kuitenkin hotellin keskusta-alueelta. Siellä nimittäin on niin paljon kaunista katseltavaa, että haluan ehdottomasti majoittautua lähelle vanhaa kaupunkia!

Millaisia kokemuksia sinulla on Porvoosta?
Oletko käynyt ja mistä tykkäsit?