herkkulakko

Päätin aloittaa herkkulakon. Tavoitteena on olla koko tammikuu ilman sokeria: ei karkkia, suklaata, pullaa tai keksejä, ei maustettuja jogurtteja, sokeroituja mehuja tai mitään limppareita. Ei myöskään kaakaota.

Koska herkkulakot tähän asti ovat loppuneet lyhyeen, päätin aloittaa julkisen lakon. Julkisen repsahduksen välttäminen motivoi paljon tehokkaammin kuin melkein tosissaan yritetty kotilakko!

Tervetuloa seuraamaan, miten tämän sokerihiiren käy! Jos olet aikonut myös moneen kertaan aloittaa herkkulakon, mutta et ole saanut sitä aikaiseksi, aloita ihmeessä nyt - täältä ainakin löytyy vertaistukea! :)

Näin herkkulakko etenee

Sunnuntai 25.1.2015
Herkuttomuudesta on tullut näköjään niin jokapäiväistä, etten edes muista miettiä sitä saati sitten kirjoittaa tänne mitään. Muutamia mielenkiintoisia juttuja olen huomannut tammikuun aikana, mutta niistä tulee ihan oma postauksensa jossain vaiheessa. Hyvin positiivinen kokemus tämä sokeriton tammikuu on kyllä ollut!

Viikonloppuna on tehnyt moneen otteeseen mieli makeaa ja olenkin usein ajatuksissani mässäillyt suklaalla. Ihan en ole kuitenkaan päässyt siihen asti, että söisin näkymätöntä suklaata. Riittää, että meillä on yksi näkymättömien mandariinien popsija. :)

Sokeriton ruokavalio on vaikuttanut selvästi siihen, miten makealta ruoat maistuvat. Pureskeltava Muumi D-vitamiini maistuu todella makealta (ei ihme, että taapero hykertelee saadessaan sellaisen) ja maustamaton jogurtti ei ole enää yhtään niin hapanta kuin ensimmäisillä syöntikerroilla. Olen moneen otteeseen miettinyt, mitä aion syödä ja leipoa viikon päästä, mutta nyt olen alkanut epäillä, onkohan makeakestävyyteni enää ollenkaan entisellä tasolla.

Keskiviikko 21.1.2015
Päivät ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt edes juurikaan kaivata makeutta. Olen syönyt viime aikoina paljon hedelmiä, ja erityisesti viinirypäleet ja klementiinit ovat nyt herkullisia. Ne ovat myös  sammuttaneet hyvin makeanhimon. Useimmiten olen karkkihampaan kolottaessa syönyt välipalaa, mutta välillä olen napostellut pähkinöitä. Erityisemmin en ole kuitenkaan sortunut korvaamaan makeita herkkuja suolaisilla ja rasvaisilla.

Olen ehkä aavistuksen hämmästynyt siitä, ettei olo kohta kolmen makeuttamattoman viikon jälkeen ole mitenkään erilainen. Ainoastaan siitä, että olen pystynyt vastustamaan herkutteluviettiä, on tullut onnistumisfiiliksiä ja hyvää mieltä. Olenkin pohtinut, miten jatkan herkkulinjaani helmikuussa. Totaalikieltäytyminen on vähän mälsää, joten seuraavaksi taidan kokeilla, miten onnistuu herkuton arkiviikko ja herkullinen lauantai tai viikonloppu.

Torstai 15.1.2015
Makeanhimo jyllää edelleen. Herkkuja ei tee mieli vain ajatuksen tasolla, vaan suussakin on sellainen tunne, että jotain sokerista olisi saatava. En oikein tiedä, miten suhtaudun lakon kannalta kuivattuihin hedelmiin, mutta niitä nyt mussutin muutaman. Paketissa ei harmi vain lukenut, kuinka suuri osuus sokerista on lisättyä ja kuinka suuri osuus tulee luontaisesti hedelmistä.

Olen puolessa välissä! Tiedättekö muuten, mitä hoksasin tässä eräänä päivänä? En ole varmaan pikkulapsi-iän jälkeen ollut ikinä näin pitkää aikaa syömättä extrasokeria! Tietysti lapsena herkuttelu on rajautunut karkkipäiviin ja silloinkaan karkkimäärät eivät ole olleet päätä huimaavia, mutta joka viikko on tullut syötyä ainakin jotain makeaa. Edessä on siis mielenkiintoiset kaksi viikkoa, sillä kuukausi ilman sokeria on tämän Emosen elimistölle ihan outo asia.

Tiistai 13.1.2015
Suklaata! Tänään on ollut tammikuun vaikein päivä, sillä makeaa on tehnyt mieli lähes joka käänteessä. Melkein jo repsahdinkin ja pohdiskelin, ettei kukaan saa tietää, jos otan ihan vain pienen palan pakasteessa olevista ylimääräisistä valkosuklaakoristeista. Ainoat mahdolliset silminnäkijät olivat päiväunilla ja vaikka jompi kumpi olisi petoksen nähnytkin, ei hän olisi osannut kertoa sitä eteenpäin. Ainoa este oli vain se, että minä olisin tiennyt asiasta ja pihkura vie, kun puoliväli on jo ihan lähellä, en annan nyt periksi.

Sunnuntai 11.1.2015
Vaikka eilen mietiskelin, etten enää ole vähään aikaan kaivannut makeita herkkuja, tänään tilanne oli aivan toinen. Moneen kertaan teki mieli sortua suklaalevyyn, mutta siellä se on edelleen kaapissa avaamattomana. Vaikka herkuton tammikuuni koskeekin vain sokeria ja makeita herkkuja, ajatuksena oli olla korvaamatta makeutta suolalla ja rasvalla. Tänään hieman joustin siitä ajatuksesta:

Kuva on siis kuvituskuvaa, siinä on vain murto-osa herkuttelusta. Hups!

Keskiviikko 7.1.2015
Eilen mieleni teki kovasti jotain rapeaa ja makeaa, kuten joulutorttua. Joten...

... Mies sai joulutorttuja ja minä tuollaisia neliöitä, joissa on aurinkokuivattua tomaattia. Oli ne ainakin rapeita.

Sunnuntai 4.1.2015
So far so good! Pelkäsin, että ensimmäiset päivät olisivat pahemmat, mutta olen pärjännyt ihan hyvin. Hämmentävän paljon (koko ajan) herkut kyllä pyörivät mielessä ja erityisesti kodin ulkopuolella kiusauksia tulee helposti vastaan. Kun karkkihammasta on alkanut kolottaa, olen pureskellut purkkaa, hörpännyt vettä tai syönyt leivän. Vaikka makeiden kulutukseni ei olekaan ollut järjetöntä, en muista, koska viimeksi olisin ollut neljä päivää näin laajasti ilman sokeria. Ihan varmasti olisin jo repsahtanut, jos en tekisi tätä julkisesti - sen verran päättäväisyyttä on muutamaan otteeseen tarvittu, kun en ole ottanut tarjottua suklaata enkä napostellut joulusta jäänyttä piparia.

Tiistai 30.12.2014

Jännittää! Kaapissa on vielä muutamia joulusta jääneitä herkkuja, jotka olen päättänyt tavalla tai toisella tuhota ennen tammikuuta. Tähän asti herkkulakot ovat kestäneet noin viikon enkä ole koskaan rajannut esimerkiksi jogurtteja pois. Mielenkiinnolla odotankin, miten pärjään lakkoni kanssa, sillä tiedän, että viimeistään arjen alkaessa ja Miehen lähtiessä töihin alkaa sokerihammas vihloa varsinkin tirppojen päiväuniaikaan.